Työnohjauksesta ja vähän muustakin

Ammatillisen erityisopettajan opintoihin sisältyy AMOKissa työnohjausta, mikä on mielestäni aivan kertakaikkisen upea etuoikeus. Valitettavasti läheskään kaikki koulutuksen järjestäjät eivät pysty työnohjausta tarjoamaan, vaikka se olisi työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen kannalta varmasti hyvä ja (ehkä taloudellisestikin) edullinen asia koko opettajistolle. Kainuun ammattiopistossa työnohjaus kuuluu työhön kuraattoreille ja asuntolanohjaajille, mutta muulle ohjausväelle sitä ei talon puolesta ole saatavilla.

Opintoihin liittyvä työnohjaus on toteutettu ryhmäohjauksena niin, että kussakin ryhmässä on viisi ohjattavaa, Marja on työnohjaajana ja ainakin tähän mennessä omassa työnohjausryhmässäni mukana on ollut myös Pirkko, kirjurina, tarkkailijana ja osallistujana. Työnohjausta järjestetään kullekin ryhmälle neljä kertaa, ja tähän mennessä ohjauskertoja on pidetty kaksi. Työnohjauksen luonteeseen kuuluu, että asioista, joista ohjaustilanteissa puhutaan, ei tuoda julki missään työnohjauksen ulkopuolella. En usko kuitenkaan rikkovani tätä sääntöä, jos kerron omalta kohdaltani kokemuksista ja yleisellä tasolla toimintatavoista.

Ensimmäinen työnohjaussessio pidettiin marraskuisena maanantaina, lähipäiväopiskelun jälkeen. Asiaankuuluva väsymys jo verotti innostusta, mutta melko avoimin mielin kuitenkin jäin ryhmän mukana opiskelutilan sohvalle istua töröttämään. Ensimmäisellä kerralla pohdimme erilaisten pienimuotoisten harjoitusten avulla itseämme ja omia vahvuuksiamme. Tunnelma oli avoin ja keskusteleva ja Marja ohjasi keskustelua ja koko tilannetta kokoajan hienovaraisen lempeästi, mutta varmasti. Erityisesti mieleeni jäi tuosta istunnosta harjoitus, jossa jokainen vuorollaan kertoi, mistä on ollut itsessään tai omassa toiminnassaan lähiaikoina ylpeä. Kierroksen jälkeen Marja kehotti ryhmää pohtimaan, mitä positiivista kuuli kunkin tarinassa. Itse ylpeilin yksinkertaisella asialla: sillä, että olin saanut raahattua ruhoni jo monta kertaa lyhyen ajan sisällä kuntosalille ja siellä ihan oikeasti jopa kuntoillutkin. Tässä Pirkon kirjaama, muilta saamani palaute:

Positiivisen palautteen voima on ihmeellinen: vaikka työnohjauksen alkaessa väsytti, niin vajaan parin tunnin jälkeen olo olikin miellyttävän virkistynyt. Jollen niin kovin inhoaisi sanan "voimaantunut" teennäisyyttä, niin saattaisin jopa sellaiseksi olotilaa kuvailla. Aivan parhautta oli, että työnohjauksen jälkeen menimme parin opiskelijatoverin kanssa vielä syömään nepalilaisia herkkuja tarjoavaan Sauraha-ravintolaan. Ruoka oli taivaallista ja seura erinomaista. Lienee pakko käydä testaamassa paikka vielä toisenkin kerran ihan vain todetakseni, että oliko ruoka oikeasti niin hyvää kuin jälkikäteen muistelen.


Toinen työnohjausistunto ryhmälleni järjestettiin tammikuun lopulla, jälleen opintopäivän päätteeksi maanantaina. Tällä kertaa olin totisesti väsynyt lyhyiden ja kehnojen yöunien ja tiiviin (jos toki näemmä aina antoisan) opiskelun päälle. Minussa poloisessa väsymys ilmenee silmäpussien lisäksi pikkumaisena kiukutteluna, enkä ihan tyystin ollut päivän aikana onnistunut tätä kiukkuilua sisälläni pitämään - etenkään kun iPad ei suostunut käyttäytymään ollenkaan minun logiikkani mukaisesti ja oli vielä oikeakätinen. (Ihan oikeasti, muuten - maailma on niin perusteellisen täydellisesti oikeakätisille rakennettu, että sitä on varmasti oikeakätisten vaikea edes kuvitella!) Kahvia oli onneksi tarjolla reilusti ja mielialaa kohensi kyllä reippaasti myös Riitan upea ja herkullinen täytekakku!

Toisella kerralla työnohjauksessa pohdittiin omaa ammatillista kasvuamme ja asiantuntijuuden kehittymistä. Marja piirsi fläppitaululle ammatillisen erityisopetuksen asiantuntijuusjanan asteikolla 0-10 ja jokainen kävi merkitsemässä oman osaamisensa mukaisesti itsensä janalle. Merkitsin oman osaamiseni viitosen ja kuutosen välimaastoon ja yhä edelleenkin pidän merkintää perusteltuna. Minulla on toki jo useamman vuoden kokemus ammatillisen erityisopetuksen "sisäpiirissä" työskentelemisestä ja melko monipuolinen kokemus myös erilaisista ohjaustehtävistä, mutta toisaalta asiantuntijuuteni on vielä melko kapealle sektorille rajautunutta. Haluan ehdottomasti päästä tekemään opetusharjoittelua erityisoppilaitokseen ja jos mahdollista, myös valmentavaan koulutukseen. Uskon, että lyhytkin harjoittelujakso antaa ymmärrystä työn luonteesta erilaisissa toimintaympäristöissä.

Asiantuntijana kehittymisessä oma tavoitteeni ei ole janan mukaisesti ilmaistuna kymppi. Koen, että täydellisyyden tavoittelu on pikkuisen suuruudenhullua ja ennen kaikkea sen saavuttaminen olisi jopa pelottavaa. Toivon, ettei minusta tule koskaan omasta mielestäni valmista missään asiassa. Näen asian niin, että jos ihminen kokee olevansa täysin oppinut, hän ei hoksaa muutosta, kehitystä eikä tietenkään siis myöskään pysty reagoimaan muutoksiin ja kehittymään itse. Toki voi ajatella, että täyden kympin asiantuntija nimenomaan seuraa kehitystä ja on myös itse sitä myös etunenässä edistämässä, mutta tällöinkin asiantuntija olisi "täysi kymppi" toisten mielestä, mutta omasta mielestään ei, koska kokee edelleen tarvetta kehittyä ja kehittää erityisopetuksen kenttää.

Tavoittelen hyvää ja monipuolista asiantuntijuutta ammatillisen erityisopetuksen kentällä ja salaa toivon, että joskus hamassa tulevaisuudessa voin todeta, että "pyrkimys oli hyvään, mutta priimaa vain pukkasi tulemaan" eli että olisin työurallani onnistunut erityisopiskelijoiden tukemisessa niin hyvin, että voisin työtäni ja opiskelijoitani muistella tyytyväisesti myhäillen.

Työnohjauksen päätteeksi kristallisoimme omat tavoitteemme eräänlaisiksi opintojen johtotähdiksi. Oma tähteni näyttää tältä:

Toivottavasti tällä en nyt tullut spoilanneeksi työnohjausta niiltä, joilla tämä toinen sessio on vasta tuloillaan. Toisaalta - eipä tätä blogia kovin aktiivisesti taida kukaan seurailla (eikä varsinkaan päivittää, *huoks*), joten riski ei ole kovin suuri.

Muilta osin opinnot ovat vaiheessa, mutta ihan kohtuullisessa sellaisessa. Reilu viikko sitten palautin opiskelijan kohtaamisesta osaamisen osoittamisen tuutoreille sähköisesti ja sain siitä oikein mukavaa palautetta ja neljä osaamispistettä. Lisään esseetä etäisesti muistuttavan sepustukseni paikallensa, mutta video jää edelleen opiskelijan toiveen mukaisesti liittämättä mukaan. Jos jollain meidän opiskeluryhmästämme kutkuttaisi video nähdä, niin voi ottaa yhteyttä. Saatan tarvittaessa järjestää spesiaalinäytöksen! Myös inklusiiviset oppimisympäristöt -kirjallisuustehtävä on ainakin nimellisesti saatu alkuun eli olen ehdotellut AC-tapaamista M)erkkarit ryhmälle ja käynyt kirjastosta haalimassa aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Myös kehittämistehtävä on tekeillä ja ensimmäisen kirjoitusetapin dead line lähenee kovaa vauhtia, joten pitää ehkä ihan kohta aloittaa tekstin tuottaminen...

Pitänee nyt perinteitä kunnioittaen lisätä taas päivityksen loppuun kuva, jolla ei ole mitään tekemistä aiheen kanssa, mutta on sinänsä tärkeä, koska ihan selvästi antaa jo lupauksen keväästä!

Iltapäivän aurinkoa Pajakan niskalla 6.2.2015

Reflektiota vai aiheellista itseruoskintaa?

Edellisessä postauksessani vouhotin, että kyllä reflektoivan kirjoituksen vielä lähipäivistä blogissa julkaisen. No hohhoijaa tätä ahkeroinnin tehokkuutta näiden opintojen edistämisessä, kun en ole "ehtinyt" (lue: saanut aikaiseksi, muistanut, viitsinyt, laiskottelun tarpeelta kyennyt) kirjoittelemaan yhtään mitään tai juuri muutenkaan millään tavalla opintoja edistävää toiminnan dokumentointia harjoittamaan. Hyi, miten laiska opiskelija!

Elise Virnes 20.11.2014

Oppimistahan sinänsä tapahtuu koko ajan niin käytännön työtehtävien, luentojen, ajankohtaisen keskustelun seuraamisen ja siihen osallistumisen ja lukemisen kautta, mutta se dokumentointi... Pitäisiköhän minun tyystin siirtyä videointiin tai äänitaltiointiin? Keskusteleminen on niin mahdottoman mukavaa ja opettavaista ja tallennehan syntyy suorastaan itsestään.

Kummallista sinänsä, että tämä blogin kirjoittaminen ja kirjallisen materiaalin tuottaminen ylipäätänsä tuntuu nyt niin takkuiselta - olen kuitenkin aina saanut kohtuullisen helposti tekstiä aikaan, aiheesta tai ainakin sen vierestä. Kummallista sekin, että oikeasti olen motivoitunut näihin opintoihin, mutta silti en saa hommia edistettyä ollenkaan siinä tahdissa kuin toivoisin. Hmph. Tekisi mieli syyttää työkiireitä, mutta se kortti on siitä huono, että kaikilla muillakin on tässä pokerissa vähintään yhtä kovat pahvit pelissä. Onkohan nyt pakko vain tunnustaa, että ihan minun itseni pitää organisoida ajankäyttöni paremmin ja ryhdistäytyä tässä asiassa?

No, jos nyt kuitenkin jotain positiivistakin tässä oikein keksimällä yrittää keksiä, niin huomenna ja ylihuomenna on taas lystiä ryhmässä oppimista tiedossa lähipäivillä. Keli on kamala, mutta toivottavasti aamulla on tiet aurattuna ja junakin pääsee kulkemaan! Huomiseen!

Syy opinnoissa hidastelulle vai aktiviteetti, jonka antamalla virralla jaksaa edes vähän yrittää?

Ensimmäinen osaamisen osoittamisen yritys

Tässä on linkki 18.11.2014 pitämääni esitykseen Hojksista ja osaamisen tunnistamisesta. Esityksen kunnianhimoinen tavoite oli kokonaisen kolmen opintopisteen opintojakson suorittaminen. Jännä nähdä kuinka käy. Poistin yhden - ehkäpä juuri sen parhaan ja kiinnostavimman - dian eli opiskelijoiden haastattelut. Tämä siksi, että opiskelijoille lupasin, ettei haastattelu tule netissä vastaan.
Kiitokset antoisasta ja virkeästä keskustelusta, joka aiheista virisi. Toivon, että keskustelu jatkuu lennokkaana ja jatkossakin opimme toinen toisiltamme!

P.S. Aion kyllä reflektoida lähipäiviä vielä toisessa tekstissä, nyt vain laitan tämän linkin tänne muistaessani ja ehtiessäni.

Hopsansaa... (Opiskelijan osaamisen tunnistaminen ja hojks 3 op)

Ilmoitin pari viikkoa sitten Pirkolle sähköpostitse, että saattaisin uskaltaa yrittää osoittaa osaamistani otsikon mukaisesti seuraavilla lähipäivillä. Saapa nähdä, kuinka käy - esitys ei ole vieläkään ihan valmis. Yllättävän hankalaa on ollut miettiä aiheen rajaamista niin, ettei esitys paisu mahdottomaksi, mutta toisaalta on riittävän laaja. Asioiden esittämisjärjestyksen valitseminen on myös tuntunut hankalahkolta - loogisuus ei ole ehkä ihan kaikkein kirkkaimmin loistavia parhaita puoliani :) Ja tietenkin olen työstänyt esitystäni Prezillä, kun uutuudenviehätys on vielä niin kovin voimissaan. Viehätyksen lisäksi sovelluksen uutuus tarkoittaa kuitenkin, harmi kyllä, työskentelyn hitautta, kun pitää kokeilla mikä toimii ja mikä ei.

Päänvaivaa ovat tuottaneet myös yksilönsuoja-asiat. Haluan ilman muuta tuoda myös opiskelijoiden näkökulmaa esille ja esitellä aitoja "keissejä" eli upeita, erityisen tuen iloista nauttivia opiskelijoitamme. Kysyin kolmelta opiskelijalta luvat esitellä ryhmämme lähipäivillä heidän HOPSejaan ja HOJKSejaan ja kaikki kolme lupasivat auliisti. Varmistin asian vielä yhden alaikäisen opiskelijan huoltajalta, eikä hänenkään puolesta asiassa ollut ongelmaa. Silti mietin, voinko niitä näyttää edes suljetussa piirissämme. Kysyin samoilta opiskelijoilta, voisinko myös haastatella heitä ja esittää tallenteet haastatteluista myös erkkaopiskelijoillemme. Siihenkin kaikki kolme lupautuivat oikein hyvillä mielin! Se oli mielestäni aivan mahtavaa, ja lisäksi ällistyttävää. Että ne osaavatkin olla rohkeita, avuliaita ja reippaita! Aina tulee positiivisia yllätyksiä, vaikka tunnenkin opiskelijani jo melko hyvin ja tiedän, millaisia - enemmän tai vähemmän hioutuneita ja hiottuja - jalokiviä he ovat.

Huomasin lukujärjestyksestä, että minun esitykselleni oli tiistai-iltapäivälle varattu ihan reilusti aikaa. Hyvä niin, koska asiaa on melko paljon ja lisäksi toivon, että aiheista syntyy keskustelua.

Toivottavasti kyselette, kyseenalaistatte, teette hyviä ehdotuksia ja kerrotte omista kokemuksistanne!

Kreikanmeri - meri Kreikan

Tähän loppuun vielä jo perinteeksi muodostuneella tavalla liitän kuvan, joka ei luonnollisestikaan liity varsinaiseen tekstiin yhtään mitenkään. Ihanpahan vain haluan kertoa, että syyslomalla en totisesti opiskellut enkä tehnyt töitäkään muuta kuin oman virkistäytymiseni hyväksi!

AEO-opintopäivät Kajaanissa 3.-4.10.2014

Kas tässä terveiset opintopäiviltä. Mukavaa oli. Toivotan kaikille antoisia opiskelupäiviä ja rentouttavaa syyslomaa!

(kuvat: Arja Immonen, Arja Virkkunen ja Tiina Tampio)

Hopsin aloitus - verkostot

Maanantaina sain AC:n kautta ohjausta hopsin tekemiseen Pirkolta ja Iirikseltä. Ohjaussession aikana tuntui asiat selviävän ja olo oli lähestulkoon "näinpä juuri" ja "aivan, luonnollisestikin tietenkin juuri noin". Melko pian ohjaustuokion jälkeen epävarmuuden tunne kuitenkin hiipi takaisin ja hops alkoi tuntua taas vaikealta haasteelta.Olen nimittäin hopseja pyöritellyt päässäni vaikka kuinka paljon, mutten ole saanut mitään konkreettista aikaiseksi.

Onneksi deadline lähestyi jälleen kiitolaukalla rientäen apuun. Hankalaltakin tuntuvat hommat tulevat yleensä tehdyksi, kun on pakko. Se, onko homma tehty hyvin vai huonosti, onkin sitten jo aivan eri asia. Tässä nyt kuitenkin hops-harjoitelmaani erityisopettajan verkosto-osaamisesta:

Hops – Verkostot erityisopettajan työssä 2 op

Olen itsearvioinnissani antanut kyseisestä osaamisalueesta itselleni arvosanan 4-. Koen, että minulla on osaamista riittävästi oman oppilaitoksen verkostojen ja opiskelijahuollon toiminnan tuntemuksessa sekä koulun ulkopuolisten, tärkeiden yhteistyökumppaneiden tuntemuksessa. Ymmärrän ja tiedostan mielestäni erinomaisen hyvin myös opiskelijoiden huoltajien kanssa tehtävän yhteistyön merkityksen. Suurin osaamisvaje verkosto-osaamisessa on kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, joskin kansallisia toimijoita tiedän jo nyt, eikä opintojaksossa puhuttukaan muusta kuin verkostojen tiedostamisesta.

 

Aion täydentää osaamisvajettani AEO-päivillä Kajaanissa paitsi ohjelmaan osallistumisella myös keskustelemalla alan toimijoiden kanssa, sekä tutustumalla internetissä kansainvälisiin toimijoihin sekä verkostoitumismahdollisuuksiin. Osallistun myös mahdollisesti tulevana keväällä järjestettäviin Luovin Ammatillisen erityisopetuksen alueelliset verkostot –projektin koulutuksiin.

Aion osoittaa osaamiseni koko 2 opintopisteen opintokokonaisuudesta kirjoittamalla tylsästi osaamiseni auki essee-tyyppisessä kirjoitelmassa.

Hops – Verkostoharjoittelu 6 op

Olen itsearvioinnin yhteydessä antanut itselleni verkostoharjoittelusta arvosanan 3, koska toimin jo nyt monenlaisissa verkostoissa. Täydennän osaamistani Kajaanin AEO-päivillä, joita olen osaltani ollut myös järjestämässä (joskin melko pienessä roolissa). Lisäksi voisin tutustua johonkin tai joihinkin itselleni vielä vieraisiin ja työn kannalta tärkeisiin toimijoihin – joskaan en vielä osaa sanoa, mitä ne olisivat. Otan mielelläni vastaan vihjeitä sekä tutoreilta että opiskelutovereilta.

Osaamiseni aion osoittaa tässäkin tylsällä tavalla: kirjoittamalla oppimispäiväkirjaa sekä arkityössäni tapahtuvasta verkostoitumisesta että uusiin toimijoihin tutustumisesta. Kirjoitan oppimispäiväkirjaa vain tutorien luettavaksi opiskelijoiden yksityisyydensuojan turvaamiseksi.

Puhhuijaa! Olen päässyt alkuun. Sen kunniaksi laitan tähän loppuun taas asiaan mitenkään liittymättömän kuvan :)

Syyskuun loppua Harakkasaaressa

Eipä juuri mitään asiaa, kunhan nyt vähän kirjoitan jotain joutessani

Maanantain ja tiistain lähipäivät olivat varsin mukavat ja innostavat. Olen todella kiitollinen, että saan olla mukana noin mahtavassa porukassa kehittymässä erityisopettajaksi! Tänään töissä ei sitten ihan yhtä hauska päivä ole ollutkaan, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Toivottavasti vajaan puolen tunnin kuluttua alkavaan kotiväeniltaan saapuu joukko iloisia ja tyytyväisiä opiskelijoiden huoltajia, sisaruksia ja kumppaneita ja tarjolla on reilusti vahvaa kahvia ja uunituoretta tulivuoripullaa. Porkkanakakkukin kelpaa, jos ei tulivuoripullaa ole tarjolla :)

Hopsia työstän koko ajan alitajuisesti. Milloin sitten työskentely saavuttaa tietoisuuden tason ja etenee siitä vielä sormien kautta näppäimistölle ja blogiin, on vielä salaisuus itsellenikin. Sen verran kuitenkin opintoja taas nytkäytin eteenpäin, että ilmoittauduin erkkapedan kursseille ja otin yhteyttä vastuuhenkilöihin korvaavuusanomuksineni. Katsotaan mitä seuraa.

Kiitokset vielä kaikille asianosaisille alkuviikosta ja tsemppiä opintoihinne!